Wikia

Jedipedia

Tauntaunit

Keskustelu0
4 647sivua
tässä wikissä
Tauntaun
Tauntaunit
Kotiplaneetta

Hoth[1]

Keskimääräinen pituus

1,3-2m[1]

Hiuksien väri

Valkoinen[2]


"Ja minä kun luulin, että ne haisevat pahalta vain ulkopuolelta"
Han Solo[lähde]

Tauntaunit olivat Hothilta peräisin ollut kaikkiruokainen, liskomaisten nisäkkäiden laji. Kapinaliitto käytti tauntauneja kuormajuhtina pitäessään tukikohtaa Hothilla, minkä lisäksi niitä käytettiin partioinnissa kulkuneuvoina, kun liiton kiiturit havaittiin huonosti kylmää kestäviksi.

AnatomiaMuokkaa

Geneettisesti tauntaunit muistuttivat kybuckeja ja niillä oli sekalainen yhdistelmä sekä liskomaisia että nisäkäsmäisiä piirteitä. Liskomaista tauntauneissa oli se, että niiltä puuttuivat nisäkäsmäiset rauhaset, minkä lisäksi niillä oli suomuinen iho. Ne kuitenkin olivat lämminverisiä, turkin peittämiä ja ne synnyttivät jälkeläisensä elävinä, kuten nisäkkäät. Tauntauneista tunnetaan joitakin alalajeja, kuten jäätikkötauntaunit, suomutauntaunit, kiipeilijätauntaunit ja jättitauntaunit, joista viimeiseksi mainittuja yleensä kutsuttiin "tavallisiksi tauntauneiksi".

Tauntaun Species

Joitakin jäätikkötauntauneja ja jättitauntauneja Hothin jääluolassa.

Tauntauneille oli kehittynyt useita evoluution tuomia ominaisuuksia, jotka auttoivat niitä sopeutumaan Hothin katkerankylmään ympäristöön. Sopeutumiin kuuluivat kookkaat jalat, jotka mahdollistivat juoksemisen jäisellä pinnalla, kääntyvät korvat, tuuhean turkin, kammioituneet keuhkot ja kaksi nenänreikäparia. Lisäksi tauntaunien ruoansulatusjärjestelmä poisti kuonan ihon lävitse öljymäisenä aineena, mikä aiheutti helposti tunnistettavan hajun. Nelinkertainen nenänreikäjärjestelmä auttoi lämmittämään sisään hengitettävää ilmaa. Kookkaampaa nenänreikäparia käytettiin hapen tuomiseen verenkiertojärjestelmään fyysisen rasituksen aikana. Levätessä suurempi nenänreikäpari sulkeutui, jotta niihin ei olisi kertynyt lunta, ja pienempi aktivoitui hengitykseen. Lihaksikas häntä ulottui jopa metrin päähän muusta kehosta, mikä auttoi tauntauneja pysymään tasapainossa. Vahvakyntiset jalat myös auttoivat tarttumaan tiukasti jään pintaan, minkä lisäksi kolmivarpainen jalkaterä levisi muodostaen eräänlaisen, luonnollisen lumikengän. Tauntaunien fysiologian tärkein piirre kuitenkin oli niiden veren rakenne, mikä auttoi eläimiä kestämään koviakin tundratuulia ja esti sisäelimiä jäätymästä.[1]

Kaikista sopeutumistaan huolimatta tauntaunit hakeutuivat suojaan yöksi välttyäkseen pimeän aikaan hyytäväksi muuttuvaa pakkasta. Jos suojaa ei ollut saatavilla, tauntaunit käyttivät kykyään vaipua talviuneen yön kylmimpien tuntien ajaksi. Jotkut tauntaunien laumat jopa jäätyivät kuoliaiksi, jos ne pakotettiin heräämään auringonlaskun jälkeen. Jos jääpinnan alapuolella kasvavaa sienikasvustoa ei löytynyt syötäväksi, kaikkiruokaiset tauntaunit saattoivat syödä myös planeetan pienempiä olentoja.[1]

Tauntaunit elivät kahden- tai kolmenkymmenen yksilön laumoissa, joita johti matriarkka. Sekä uros- että naaraspuoliset tauntaunit saattoivat käydä sarvitappeluita halutessaan kohottaa asemaansa laumassa. Tauntaunit synnyttivät kaksi poikasta kerrallaan, mikä tapahtui kahdesti yhden Hothin vuodenkierron aikana. Vaikka tauntauneilla ei ollut nisäkäsmäisiä rauhasia, ne tuottivat kehossaan maitomaista eritettä, jota sitten oksensivat poikasilleen.

Tauntaunit olivat yleensä äkäisiä, mikä johtui niiden epävieraanvaraisesta luonnonympäristöstä. Lisääntymiskauden aikana naaraat, ja jotkut uroksetkin, käyttivät erikoista sylkyhyökkäystä yhteenotoissa, ja ne pystyivät sylkäisemään uskomattomalla tarkkuudella toistensa silmille. Vaikka pahanhajuinen sylki ei ollut itsessään mitenkään vaarallista, ei ole hyväksi saada jäätyvää nestettä lähelle silmiä Hothin jäisissä tuulissa.[1]

Tauntaunit olivat wampojen pääasiallista ravintoa. Sarviensa, valkoisen tai vaaleanharmaan turkkinsa tuoman luonnollisen suojavärityksen ja kookkaan lauman suoman suojan lisäksi tauntaunien selviytymistä auttoi niiden kyky juosta jopa 90 kilometrin tuntinopeudella.

KesyttäminenMuokkaa

Itsepäisyydestään huolimatta tauntaunit olivat ihanteellisia partioratsuja Kapinaliiton Echo-tukikohdassa, koska repulsiokulkuneuvot eivät olleet luotettavia Hothin äärimmäisen kylmissä olosuhteissa. Esimerkiksi korpraali Vyn Rolado oli vastuussa tauntaunlauman johtavan naaraan kesyttämisestä, minkä seurauksena liitto pystyi helposti kesyttämään loputkin laumasta. Tiettyjen droidimallien ultraäänitaajuudet ärsyttivät erityisesti tauntauneja, minkä seurauksena ne käyttivät häntäänsä huitaistakseen liian lähelle eksyneitä droideja. Silloin tällöin kapinallisten tukikohtanaan käyttämässä luolassa olleet tauntaunit joutuivat wampojen hyökkäyksien kohteiksi.

Hutt gangsteri Jabba Desilijic Tiurella tiedettiin olevan tauntaunin pää, joka roikkui voitonmerkkinä hänen valtaistuinsalinsa seinällä.

Joitakin vuosia galaktisen sisällissodan päättymisen jälkeen tauntauneja kuljetettiin Hothista muiden planeettojen kylmimmille alueille, kuten Coruscantiin, missä niitä käytettiin ratsuina, kuormajuhtina ja turistihoukuttimina. Tauntaunit kuitenkin kaipasivat kotiinsa ja niistä tuli erityisen äkäisiä ja itsepäisiä koti-ikävän vuoksi.

EsiintymisetMuokkaa

Kaanonittomat esiintymisetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Galaxy Guide 3: The Empire Strikes Back
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä ESB ei löytynyt

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki